Teksti Anna-Mari Pelkonen
LC-Joensuu / Pielisjoen kevätmatka eteläiseen Viroon, Euroopan kulttuuripääkaupunkiin Tarttoon ja Setomaalle 26.4. – 28.4.2024.
Yhteensä 15 jäsentä ja 2 puolisoa lähti harmaana, koleana perjantai aamuna bussilla Joensuusta kohti Helsinkiä, josta oli määrä astua Tallinnan laivaan. Tallinnasta otimme suunnan kohti eteläistä Viroa ja Tarttoa. Sää oli suosiollinen ja lauantaina lämpötila päivällä n. + 15 astetta, puut olivat jo hiirenkorvalla ja aurinko paistoi. Illalla tosin piti kaivella päälle jo paksumpaa päällystakkia.
Saavuttuamme Tarttoon illalla klo 18.30 aikoihin, majoituimme tuttuunn Dorpat hotelliin, joka sijaitsi aivan Tarton keskustassa, kaupungin halki virtaavan Ema-joen rannalla, erittäin lyhyen kävelymatkan päässä Tarton keskeisimmästä paikasta Raatihuoneen torilta. Ema-joki virtaa kaupungin halki alkaen Viron ja Venäjän rajalla sijaitsevasta Peips-järvestä kohti länttä ja laskeeVörts-järveen. Kulttuuripääkaupungin tapahtumia kuulimme ja näimme Raatihuoneen torin vilinässä.
Paikallista gourmet-tarjontaa testasimme hotellin ravintolassa yhteisellä illallisella. Alkuruokana saimme kokonaisen juustokimpaleen paikallista mozzarella juustoa, joka oli läheisellä Viinamärdin tilalla. Pääruokana osa söi merikrottia, jota oli runsaasti ja ilmeisesti maistui kutakuinkin hyvälle ja osa söi savustettua porsaanfilettä whisky-kastikeella. Ne taisi olla ainoat whiskit, joita yhdessä nautittiin. Virolaista olutta - A le Coque – makua testattiin sitten vähän enemmän. Lauantai-aamuna aamiaisen jälkeen tapasimme oppaamme - Reet Kalamees -, joka on muuten Dorpat-hotellin johtaja ja kuvataiteilija. Hän opasti meitä bussilla ensin keskustassa boheemissa Karlovan puutalo-kaupunginosassa ja sitten johdatti meidät Ema-joen toiselle puolelle uudempaan (tai vanhaan Neuvostoliiton aikaiseen) kaupunginosaan, jossa oli vielä jäljellä merkkejä Neuvosto-ajan elämästä. Näimme mm. ylösalaisin rakennetun talon ja sotilaslentokentän, jonka kiitoradan päähän on rakennettu upea, suuri Viron kansallismuseo. Kuulimme Reetalta myös mukavia tarinoita neuvosto-ajasta omakohtaisilla kokemuksilla höystettynä.
Setomaalle, jonka keskus on Räpinän ja Värskan kaupungit, oli matkaa n. 90 km. Etelä-Viro ei ole niin tunnettu kartanoistaan kuin pohjoisemmilla alueilla, mutta siitä huolimatta näimme 2 upeaa entisöityä kartanoa maaseudun keskellä. Seto-maalla maaseutumuseossa näimme miten etelä-Viron maaseudulla ennen vanhaan elettiin ja ja kuulimme paikallisten setonaisten konsertin, joka kertoi elämän eri käänteistä iloineen ja suruineen. Nautimme myös perinteisen Setomaan keittolounaan.
Sunnuntaina palasimme kotiin yhtä kokemusta rikkaampana ja kyllä meillä oli mukavaa.
